Monille meistä kiire tuntuu olevan jo arkipäivää. Aina on kiire jonnekin; töihin, ulkoilemaan, harrastuksiin, syömään, nukkumaan… Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Miksi meillä sitten on niin kiire? Miksi suorittamisesta on tullut elämän mittari? Joskus tuntuu, että kiire itsessään on jopa haluttu status. Sen verukkeella on helppo jyrätä muut ihmiset. Ohitellaan liikenteessä tai kaupan kassajonossa, koska ajatellaan sen oman kiireen olevan tärkeämpi kuin muut ihmiset ympärillä. Sillä, että hermoilee ja puhisee kassajonossa odottaessaan, ei saa aikaan muuta kuin haittaa itselleen. Sen sijaan senkin ajan voisi käyttää hyväkseen ja tylsistyä kunnolla. On huomattu, että tylsyys itse asiassa lisää luovuutta. Aivoille on tervettä välissä kokea tylsyyttä ja ”tekemättömyyttä”. Kun antautuu tylsyyden tilaan, pääsevät luovat ratkaisut pulpahtelemaan pintaan.
Stressi on ikiaikainen tapa reagoida
Stressi on ulkoisten vaatimusten ja yksilön sisäisten resurssien välinen epätasapaino. Kiire luo stressiä ja pitkään jatkuessaan stressi kroonistuu. Pohjimmiltaan stressi on kehon ja mielen reaktio, jonka tarkoitus on ollut (ja on edelleen) valmistaa meitä selviytymään uudesta, yllättävästä tilanteesta, joka eteemme on ilmestynyt. Entisajan ihmiselle se on voinut olla vaaratilanteesta selviytymistä ja silloin stressin aiheuttamat fyysiset reaktiot ovat auttaneet selviytymään esim. pedon hyökkäykseltä. Stressireaktiossa kehon sympaattinen hermojärjestelmä aktivoituu. Tällöin sydämen syke kiihtyy, verenpainen nousee ja veren virtaus tehostuu, keuhkojen hengitystiehyet laajenevat mahdollistaen paremman hapen saannin ja pupillit laajenevat. Näiden kaikkien tarkoituksena on valmistaa meidät toimimaan mahdollisimman nopeasti tarpeen vaatiessa eli taistelemaan tai pakenemaan. Samalla sellaisia elintoimintoja suljetaan pienemmälle, joilla ei ole välittömän selviytymisen kannalta merkitystä, kuten ruuansulatus ja aineenvaihdunta. Kun ”vaaratilanne” on ohi, parasympaattisen hermojärjestelmän tulisi aktivoitua ja tasapainottaa keho takaisin normaali tilaan.
Krooninen stressi aiheuttaa ongelmia
Nykyihminen harvoin joutuu todelliseen hengenvaaraan mutta kuormitustekijöitä elämässämme kyllä riittää. Sellaisiakin, mistä evoluutio ei ollut aikojen alussa kuullutkaan. Paineet työ- ja kotielämässä ovat kasvaneet eksponentaalisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Koko ajan vaaditaan tehokkuutta. Tee enemmän, suorita enemmän, saa tulosta aikaan enemmän… Palautumiselle ei juuri jää aikaa, kun elämää katsotaan mittareiden, tulosten ja taseiden läpi. Olet vain niin hyvä kuin mitä tuotat. Eihän tämä voi olla elämän tarkoitus. Kun stressi jatkuu pitkään, ei keho pysty enää palautumaan sen aiheuttamista muutoksista. Ikävä kyllä monella stressi on jäänyt pysyväiseksi olotilaksi, jolloin keho on koko ajan pienessä hälytystilassa. Tällöin parasympaattinen hermosto ei kykenen enää rauhoittamaan elimistöä vaan sympaattinen hermosto jää ikään kuin ylivireeseen. Sympaattisen hermoston aktivoitumisen myötä kortisolin taso elimistössä nousee ja se vaikuttaa mm. immuunijärjestelmän heikkenemiseen. Kohonnut kortisolitaso hidastaa myös aineenvaihduntaa ja altistaa näin esim. ylipainolle ja erilaisille tulehduksille elimistössä. Näin sairastelukierre on valmis, jos vauhtia ei pysäytä ajoissa.
Asiat tärkeysjärjestykseen
Stressin ja kiireen hallintaan auttaa mm. priorisointi sekä rauhoittumisen ja tehokkuuden yhdistäminen. Ota ensin hetki aikaa ja kirjaa ylös kaikki ne työt, jotka odottavat tekemistä. Laita asiat tärkeysjärjestykseen, delegoi ne tehtävät jollekin toiselle mitkä pystyt ja tee sitten loput rivakasti asia kerrallaan tärkeimmästä alkaen. Jos jotain ei ole juuri nyt pakko tehdä, voi se aivan hyvin odottaa myöhempäänkin. Usein yritämme tehokkuuden nimissä tehdä useaa asiaa yhtäaikaa mutta lopputuloksena emme saa yhtäkään asiaa kunnolla valmiiksi. Mieli ei pysty keskittymään tehokkaasti useaan asiaan saman aikaisesti, vaikka kuinka niin haluaisimme. Mutta kun keskittyy tähän hetkeen, ottaa asian kerrallaan ja tekee sen sitten keskittyneesti loppuun, saa annettua täyden panoksensa kuhunkin asiaan.
Edes pieni hetki itselle
Stressin purkuun auttaa myös tahdin tietoinen hidastaminen. Sen ei aina tarvitse tarkoittaa viikon joogaretriittiä kaukana sivistyksestä (vaikka sellainenkin tekisi usein terää) vaan pienen lepohetken voi tarjota itselleen missä vain arjen keskellä. Ulkona käveleskely on aina hyvä tapa nollata ajatukset ja päästää keho rentoutumaan mutta jos tähän ei ole aikaa, riittää hyvin pieni parin minuutin mielikuvaharjoittelukin. Istu tai seiso katsellen ulos ikkunasta luontoon tai kuvittele mielessäsi itsesi puhdistavaan metsään. Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Sisään hengityksellä vedä tietoisesti itseesi rauhaa ja levollisuutta ja ulos hengityksellä päästä kaikki kireys kehostasi ja mielestäsi menemään. Tarkkaile samalla kehoasi missä kohtaa kiristää. Onko hartiat korvissa, kiristääkö vatsaa? Päästä jokaisella uloshengityksellä nämä kireät alueet rentoutumaan. Muutama kunnon tietoinen hengenveto auttaa kehoa rentoutumaan ja rauhottumaan. Eikä se maailma lakkaa pyörimästä, vaikka itsellesi näin muutaman minuutin päivästä ottaisitkin. Tärkeintä on, että ANNAT ITSELLESI LUVAN RENTOUTUA!
Kunnon työ vaatii kunnon levon
Tietenkään tämä ei riitä täydelliseen palautumiseen kuormituksesta. On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että antaa keholle ja mielelle välillä kunnolla aikaa purkaa stressikuormaa. Mikään kone ei jaksa loputtomiin jatkuvaa kulutusta ja kun se stoppi tulee, se voi tulla täysin yllättäen ja rajusti. Uni on yksi tärkeimmistä mittareista kehon palautumisessa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nukkumiseen alkaa tulla häiriöitä, on tilanteeseen puututtuva vakavasti. Unen puute kuormittaa elimistöä vielä lisää ja heikentää palautumista stressaavista tilanteista. Pitempi kestoiseen palautumiseen hyviä keinoja on esim. kunnon kiireettömät vapaapäivät, sosiaaliset kontaktit ja mielekäs tekeminen. Oksitosiinihormonin on todettu lievittävän stressihormoni kortisolin tasoja elimistössä. Tätä niin sanottua mielihyvähormonia erittyy esimerkiksi silloin, kun olemme tekemisissä hyvien ystävien ja meille läheisten ihmisten kanssa. Myös kosketus saa oksitosiinin erityksen lisääntymään. Lukuisia tutkimustuloksia on esim. lemmikkien positiivisesta vaikutuksesta stressin lievittäjänä. Kun silittelemme kissaa tai koiraa, saa se kehomme reagoimaan erittämällä oksitosiinia ja näin kortisolitaso laskee ja stressireaktio helpottuu. Erinomainen rentoutumiskeino on myös hieronnassa käynti. Samalla, kun hieronta rentouttaa käsittelyn voimasta kehoa, kosketus saa myös oksitosiinihormonin erittymään, mikä puolestaan rentouttaa mieltä ja tuottaa mielihyvää.
Kiireestä voimavara
Stressissä ja siitä palautumisessa tärkeintä on kuitenkin aina kuunnella omaa itseään. Asia, mikä toiselle aiheuttaa kovastikin kiirettä ja stressiä, voi jollekin toiselle olla täysin neutraali ja normaali asia. Jokainen määrittelee itse omat rajansa kuormituksen suhteen. Eikä kaikki kiire ole pahasta. Kiire antaa parhaimmillaan meille voimaa ja virtaa suoriutua tehtävistä hyvin. Se voi toimia eteenpäin työntävänä voimana ja saada meidät tekemään asioita tehokkaammin. Kun kiireen pitää renkinä, se voi palvella meitä hyvinkin. Mutta niinkuin kaikissa asioissa elämässä, liika on aina liikaa. Mitä tahansa.
”Meill’ on niin kiire, niin kiire. Emme ehdi uottamaan. Maa kukkivi vuodesta vuoteen, meillä yksi on elämä vaan.” – Eino Leino-